Larkosta ei ole juuri mitään kerrottavaa. Itse asiassa hän on aika ikävystyttävä tyyppi. Larkosta ei edes aina huomaa, onko hän paikalla vai ei. Ainakaan siihen saakka, kun äijä ryhtyy kuorsaamaan! Jos niin pääsee tapahtumaan, Larkon läsnäolosta ei enää vallitse epäilystä.

Larkolla on yksi jalka Virossa, toinen Suomessa. Täytyypä olla pitkäkoipinen mies! Helsingistä Tallinnaan on sentään 60 kilometriä, ja Suomenlahtikin on siinä välissä. Larkon taskussa on Suomen passi, koska siellä hän ensi kerran tervehti äänekkäästi maailmaa vuonna 1957. Pikku-Larko saapui maailmaan 3 viikkoa laskettua myöhemmin ja on siitä saakka tullut myöhässä kaikkialle. Synnynnäinen myöhästelijä siis!

Junat ja rautatiet ovat aina olleet Larkolle läheinen asia. Maitotonkan kokoisena tuli puuhasteltua pienoisrautatien kanssa. Varsinaisesti Larko oli kuitenkin elementissään 1970-luvulla kierrellessään Euroopaa junalla Inter Rail -kortin turvin. Larko uskoo lujasti rautateiden tulevaiduuteen ja on vittuuntunut joidenkin Euroopan valtioiden lyhytnäköisista päätöksistä panna kiskot rullalle.

Edes lähimmät ystävät eivät tiedä kovin paljoa Larkosta, mutta kaikki tietävät, että hän rakastaa olutta. Larkolla on sivupersoona, Joodik, jonka erikoisalana on kalja, känni ja kapakat. Joodik julkaisee omia vironkielisiä nettisivujaan otsikolla Punase Viinakuu Kolhoos. (Viroa ymmärtämättömille tiedoksi: viinakuu tarkoittaa myös lokakuuta.) Larko ja Joodik paheksuvat suunnattomasti suomalaisten panimoiden itsepintaista tapaa tarjota asiakkailleen poronkusta, mutta ottaa maksu lageroluesta.

Oluen ohella Larkon nautintoihin kuuluu teatterissa käyminen. Nämä kaksi huvia voi kätevästi yhdistää Rakveren kaupungissa, jossa on erinomainen teatteri ja vielä parempi teatterin baari. Larko suosittelee Viru-Nigulan panimon tuotteita kaikille, joita poronkusen kittaaminen kyllästyttää. Teatterin ja baarin jälkeen sopiva osoite on teatterin vierastalo, jos paikallinen yöelämä ei houkuttele.

Vapaa-aikaa Larkolla on paljon. Hän käyttää siitä suuren osan erilaisten nettilehtien toimittamiseen. Virtuaalimaailman ohella Larko hankkii tässä toiminnassa tarvitsemiansa taustatietoja fyysisestäkin maailmasta. Vaikka IT-teknologia mahdollistaakin useassa paikassa olemisen samaan aikaan, ei se koskaan korvaa kontakteja ihmisten välillä. Vai milloin viimeksi esimerkiksi rakastelit tietokoneesi kanssa?

Larko kartuttaa mielellään tietojaan historiasta, kulttuurista ja kirjallisuudesta. Tähän peittyy luonnollisesti mielenkiintoinen paradoksi: mitä enemmän näistä aiheista opit sitä vähemmän huomaat niistä tietäväsi. Sama koskee ehdottomasti naisia; Larko tuskin elääkään tarpeeksi vanhaksi oppiakseen ymmärtämään heitä (tai päinvastoin).

Mahdollinen lukija saattaa kysyä, voiko yllä olevasta sekavahkosta sanatulvasta päätellä yhtään mitään. Kysymys on aiheellinen, joskin vastaus on myönteinen. Voi kyllä, esimerkiksi sitä, että olut maistuu paremmalle kuin poronkusi. Ja sitä, että joka paikassa on parempi kuin jossain muualla!